peliasut
tilastot
 
Pelaajat
 
#1 MV
Anniina Wallin
#2
Marja Levänen
#3
Camilla Sampo
#6
Judit Mészáros
#8
Hanna Orrenmaa
#10
Emma Launiainen
#11
Milla Hakava
#15
Nonna Lilja
#16
Sari Roine
#18
Meri-Helmi Höynälä
#20
Kati Launiainen
#22
Riia Pyykkö
#23
Susanna Helmiö
#24
Niina Ahola
#26
Joanna Kaasalainen
#66
Kaisa Suominen
   
#69
Satu Alitalo
#78
Elina Nohteri
   
 
 
 
Valmentaja
Sampo Koskela
Huoltaja
Miina Launiainen
Urheiluhieroja
Susan Salakari
 
 

HuKu 1

Kaikki alkoi siitä kun HuKu ilmottautui kaudella 2008-2009 Länsirannikon naisten 4.divisioonaan.
Kausi sujui tavoitteiden mukaan, joukkue ei hävinnyt kaudella yhtään ottelua ja nousi näin ollen 3. divisioonaan. Mutta kappas, seuraavalla kaudella huomattiin, että nousu oli yhtä tyhjän kanssa, sillä kaudella 2009-2010 pelattiin kaikkia samoja joukkueita vastaan kolmosessa, koska 4.divaria ei kyseisellä kaudella saatu kasaan. Syksyn alkusarjassa HuKu koki seurahistorian ensimmäiset tappionsa, kuitenkin jo ylemmän jatkosarjapaikan varmistuttua. Kevään jatkosarjassa palattiin takaisin ruotuun ja HuKu varmisti nousun 2.divisioonaan häviämättä otteluakaan.

Kaudella 2010-11 HuKu pelasi ensimmäistä kautta Länsirannikon alueen 2.divisioonassa ja saavutti heti lohkovoiton ja pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan taitojaan divarikarsintoihin Kokkolaan. Tavoitteena karsinnoissa oli pelata mahdollisimman hyvää peliä ja katsoa mihin se riittää. Tavoite ei kuitenkaan täyttynyt, vaan pelillisesti reissu Kokkolaan ei ollut menestys. Reissuna matka kuitenkin oli taattuun HuKu-laatuun ensiluokkainen, varsinkin kotiinpäin..

Seuraavalla kaudella 2011-12 tavoitteena oli edelleen olla sarjan kärkikahinoissa ja päästä jälleen kokeilemaan onnea karsintoihin. Kyseisellä kaudella toteutui myös yksi HuKun pitkäaikaisemmista haaveista, eli samassa sarjassa pelasi ensimmäistä kertaa maarianhaminalainen joukkue, mitäs muutakaan se tarkoittaisi kuin taas yhtä mahtavaa HuKu-reissua. Pelillisesti ei tuostakaan retkestä juurikaan kerrottavaa jäänyt, mutta muuta juttua senkin edestä. Muuten kaudella päästiin jälleen tavoitteeseen, kun sarjassa sijoituttiin toiseksi ja divarikarsinnat kutsuivat jälleen. Karsintapelit Kuopiossa menivätkin sitten totuttuun tapaan ihan vihkoon.

Kausi 2012-13 alkoi uusissa merkeissä, sillä yht'äkkiä joukkue ei ollutkaan HuKun ainoa, vaan lisäksi oli tullut naisten kakkosjoukkue KuTu ja tyttöjen D- ja E-joukkueet. Muutenkin kausi oli erikoinen, sillä pelaajaringissä pelaajia oli n. 10, mutta suurin osa peleistä pelattiin 8 pelaajalla, loukkaantumisista ym. syistä johtuen. Vähäisestä pelaajamäärästä huolimatta tavoitteet olivat totuttuun tapaan korkealla, ensimmäistä kertaa järjestettävässä alueellisessa karsinnassa, johon pääsi neljä parasta joukkuetta. HuKun kohtalo oli kuitenkin jäädä sarjassa viidenneksi ja karsintojen ulkopuolelle. Jos jotain positiivista kaudesta haluaa löytää, on se, ettei kuitenkaan jouduttu karsimaan myöskään alaspäin, koska sekin oli lähellä.

Kaudeksi 2013-14 joukkueessa koettiin suuria muutoksia. Edellisen kauden pelaajapulaa ei enää haluttu kokea uudelleen, vaan joukkueeseen nostettiin pelaajia niin kakkosjoukkueesta kuin tytöistäkin. Näin pelaajarinki saatiin suuremmaksi ja mahdollisia loukkaantumisia kestettäisiin paremmin. Suuret kokoonpano- ja pelipaikkamuutokset saivat joukkueen asettamaan tavoitteen matalammalle kuin aikoihin. Pääasiallinen tavoite kaudelle oli sarjapaikan säilyttäminen ja nappisuorituksella alueelliseen karsintaan pääseminen. Alkukausi olikin suurta hakemista esim. pelipaikkojen ja kentällisten suhteen. Pikkuhiljaa palaset kuitenkin alkoivat loksahdella kohdalleen ja peli alkoi rullata. Syitä pelin paranemiseen olivat onnistuneet pelipaikkamuutokset, laadukas harjoittelu ja harjoitusmäärän lisääminen. Eritoten aikaisempiin kausiin verrattuna päästiin harjoittelemaan paljon enemmän viisikkoina viikosta toiseen, joka näkyi kentällisten parantuneena yhteispelinä.

Mitä pidemmälle kausi eteni, sitä parempaa joukkuehenki ja tekeminen peleissä oli. Huku selvitti tiensä alueelliseen karsintaan, ollen sarjan kolmas. Sarjan voittaja AFCH sai valita vastustajansa joko HuKusta tai mynämäkeläisestä  SBS Wirmosta. Odotetusti he valitsivat Wirmon ja näin ollen HuKun vastustaja alueellisessa karsinnassa oli turkulainen Loisto. Ottelu pelattiin toiseksi sijoittuneen Loiston kotiareena Sportgardenilla. HuKu kuitenkin pakkasi täyteen kaksi bussia ottaen Salosta mukaansa kuudennen kenttäpelaajan. Mitä pidemmälle peli eteni, sitä selvemmäksi kävi kuinka HuKun pelisuunnitelma ja joukkuepelaaminen oli askeleen vastustajaa edellä. Ottelu päättyi HuKun voittoon 5-3.

Alueellisen karsinnan selvitettyään,  HuKu haki naisten 2.divisioonan jatkosarjaturnausta Saloon. Turnaus Saloon saatiinkin, suurimmaksi osin HuKun fanaattisen yleisön luoman tunnelman vuoksi. Jatkosarja alkoi revanssiottelulla länsirannikon 2.divisioonan koko roskan voittanutta AFCH:a vastaan. Ottelu oli numeroiden valossa tasainen päättyen 3-2, mutta olisi voinut päättyä HuKulle selvemminkin, jos vain paikoista olisi saatu maalit aikaiseksi. Toinen ottelu oli Tuupovaaran Urheilijoita vastaan. Joukkue koostui kokeneista ja hyvistä pelaajista. Tavoitteena oli tiiviillä puolustuspelillä jäädyttää vastustajan hyökkäyspeli, ja iskeä terävästi vastaiskuilla. Tavoite toteutui osittain pelin päätyttyä 2-2. Ennen viimeistä peliään jatkosarjassa, oli HuKu jo varmistanut jatkopaikkansa, kun AFCH hävisi TuuU:lle. Viimeisestä pelistä tulikin varsinainen ilotulitus, sillä Nurmijärveläinen SB Pro:n kakkosjoukkue nöyrtyi ennen peliajan päättymistä lukemin 13-1. TuuU voitti lähtöpisteensä turvin lohkon ja HuKu oli toinen ja niin ollen sai HuKun kausi edelleen jatkua.

Vastustajaksi yksittäisiin divarikarsinta otteluihin HuKulle saatiin GrIFK Kauniaisista. GrIFK sai kotiedun voittaessaan jatkosarjalohkonsa joten ensimmäinen ottelu pelattiin Kauniaisten bunkkerissa. Jälleen lastattiin bussi täyteen ja lähdettiin reissuun. Hyvästä kannustuksesta ja kovasta yrityksestä huolimatta peli ei lähtenyt rullaamaan ja vastustajan pelaamiseen ei osattu vastata. Peli päättyi kotijoukkeen voittoon 5-3. Pelin jälkeen oli pakko nopeasti suunnata katseet seuraavaan peliin, joka pelattiin jo seuraavana päivänä Salohallissa. Ottelua varten tehtiin pelaamiseen muutama pieni taktinen muutos videoanalyysin perusteella vastaamaan vastustajan pelaamista. Nämä taktiset muutokset ja pieni henkinen sodankäynti auttoi ja Huku siirsi ottelusarjan kolmanteen peliin voittaen kotona 6-4.

Ja jälleen oli viikko aikaa saada bussit täyteen ja niin myös tapahtui. Divaripaikasta pelattiin Kauniaisissa HuKu-sammakkohuutojen kaikuessa ja tunnelma oli mahtava. Viimeiseen erään asti peli oli tasaista, molemmilla ollen suunnilleen saman verran maalipaikkoja. Kolmannessa erässä kuitenkin HuKun tahtotila oli lujempi ja joukkue kampesi voiton loppujen lopuksi selkein 2-5 lukemin. Tavoite, jota ei ikinä oikeastaan asetettu, oli tosiasia. HuKu nousi divariin, pelaamalla.

Kausi 2014-2015 ja HuKun eka kausi divarissa. Kesällä joukkueessa tehtiin töitä paremman kunnon saavuttamiseksi ja kesätreenit huipentuivat Prahassa pelattuun Czech Openiin ja siellä yleisessä sarjassa saavutettuun kolmanteen sijaan. Valitettavasti syksyllä tuli myös pari ikävää loukkaantumista, kun Camilla Sampon ja Minna Puhakan polvivammat lopettivat heidän kautensa ennen aikojaan. Näin HuKun jo ennalta pieni rinki kutistui 12 pelaajaan.

Kauden ekat pelit harjoiteltiin divaritempoa, mutta sen jälkeen HuKu pääsi jo pelaamisen makuun. Joulutauolla jo näytti hyvältä sen suhteen, että divaripaikka säilytettäisiin myös tulevalla kaudella. Toinen kierros alkoi myös vaikeasti, kun muutamista peleistä tuli maalin tappioita. Onneksi kelkka saatiin loppukaudesta vielä kääntymään ja loppujen lopuksi kaudesta jäi hyvä maku ja 6. sija.

Kaudelle 2015-2016 asetettu vähimmäistavoite on säilyttää divaripaikka ja jos pelit lähtevät rullaamaan, niin parantaa viime kauden kuudetta sijaa. Kovia treenimatseja HuKu kävi hakemassa taas Prahasta, tällä kertaa naisten Elite-sarjasta. Siellä ei voittoja tullut, mutta sitä arvokkaampaa kokemusta kovista matseista, esim. Ruotsin pääsarjajoukkue Pixboa vastaan.

Divarissa nähdään vain 5 viime kaudelta tuttua joukkuetta, joten sarjan ennakoiminen on lähes mahdotonta. Toivotaan kuitenkin että viime kaudella saavutettu maine parhaasta fanilaumasta säilyy tänäkin vuonna, joten nähdään Salohallilla!